Huipulla tulee, taas - Kumputunturi

Kauden 2018 ensimmäinen reissu. Lämpö saavutti Lapin ja antoi lumelle kyytiä. Näytti aluksi siltä, että tänäkin keväänä lunta riittäisi kesäkuulle asti, mutta mutta...Sehän yllätti posetiivisesti. Oli siis pakko lähteä yöreissulle. Karttaa katsellessani katseeni osui Kumputunturille - Paikkaan, jossa kesällä riittää retkeilijöitä, joten tämä vuoden aika tuntui otolliselta ajalta käydä siellä. Huomasin, että monet ovat kulkeneet tunturille ylös merkittyä reittiä pitkin Tepsan kylän kautta, mutta meikä halusi nousta Jeesiöjärven puolelta. Katsos, se näytti kuivemmalta reitiltä, näin tulvan aikaan.

Lähdin siis rinkan kanssa nousemaan tunturiin Kumputunturin metsäautotien päätepisteestä. Tie oli hyvässä kunnossa, ja perillä oli rutkasti tilaa pysäköinnille. Vaikka reittiä ei ole merkitty, sitä on helppo seurata. Onhan se miltei suoraa kodalle asti. Polku oli helppo kulkuinen, tosin paikoin sulamisvedet olivat putsanneet polun kivikkoiseksi. Iso miinus on ettei ole juomavettä saatavilla, ei oikeastaan koko matkalla.

Toinen iso miinus on, että rakennukset ovat huonokuntoisia. Varsinkin päivätupa Kumputunturin huipulla. Se oli aivan homeessa ja sotkuinen. Ei voisi ajatellakaan siellä retkiruokia syövänsä. Myös viereinen näköalamaja oli epäsiivossa kunnossa, mutta siellä sai olla tuulelta suojassa. Sillä tuulta riitti. Polttopuita näytti olevan hyvin täällä että kodalla.

Huipulta näki lähiympäristön tuntureille, mutta ne olivat kyllä kaukana, joten hyviä maisemakuvia oli turha kuvitella saavansa. Mutta ne kivikot! Aivan mahtavia, aivan ihanan värisiä. Ja ihmis*** olivat heittäneet koloihin vaikka mitä ***. Kannattaa olla varovainen, sillä siellä oli rikkoutunutta lasia.

Laitoin itselleni iltaruuan majassa (viereinen kuva) ja lähdin kulkemaan moottorikelkkareittiä rinnettä alaspäin kunnes saavuin puurajalle. Sieltä löysin sopivan paikan teltalle tunturinäkymällä.

Tuuli ujelsi ja heilutti telttaa, mutta kyllä sitä unenpäästä kiinni saatiin. Aamulla palasin autolle samaa reittiä pitkin. Olin harkinnut tekeväni rengasreitin, mutta akku simahti, joten en lähtenyt pelkän kehnon kartan kanssa tuntemattomalle polulle (joka vielä loppuu kesken). Mutta jos joku miettii samaista reittiä, niin suosittelen kulkemaan sen päinvastaiseen suuntaan kuin minä. Ensin kannattaa kävellä metsäautotietäpitkin sille Sadinselänojan läheiselle polulle ja käydä Palkaskurussa, sitten nousta tunturiin. Kivempi nousu ja paremmat maisemat laskeutuessa.