Pöyrisjärven ympäri
Kyllä huomasi retkeilybuumin Pöyrisjärvelläkin. Parkkipaikka oli aivan täysi ja löysimme yhden ainoan kolon mihin automme mahtui. Ajattelimme jättää auton tienvarteen, mutta se ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Saavuimme Näkkälään illalla kahdeksan aikoihin ja nousimme Jierstivaaran rinteelle nukkumaan tunturipuron varrelle. Totesimme, että karttaan merkityissä puroissa virtasi vettä keskikesän jälkeenkin, vaikkei runsaanpuoleisesti. Kaikki purot olivat myös aikamoisen pajukon ympäröimiä, mikä paljastuikin leimaa-antavaksi koko alueelle.
Aamulla lähdimme kävelemään Jierstivaaran rinnettä siten että laskeuduimme alas kohti Jierstirovanjärveä. Tajusimme kulkevamme liian alhaalla rinteellä ja jouduimme taivaltamaan pajukoissa ja vaivaiskoivikossa - olisi pitänyt nousta korkeammalle.
Alhaalla totesimme pääpolun olevan autobaana: mönkkäreitä, pyöräilijöitä ja jopa auto ohitti meidät. Hetken ahdistus, mutta onnistuimme löytää rauhallisen hiekkarannan lounashetkelle. Hiekkaista polkua oli välillä raskasta kulkea, kun askel hautautui hiekkaan. Ympäristö oli kyllä ainutlaatuista niin erilaista mitä olen Lapissa nähnyt. Vesi oli kirkasta lammikoissa ja niistä sai hyvin vettä lounasta varten. Kannattaa vain katsoa kartasta ettei lammikko ole suonvärin ympäröimä sillä niistä kohdin ei saa vettä otettua.
Pöyrisjärven autiotuvalle käveli nopeaa tahtia, mutta vasta Termisjoen kohdalla sai kunnon täydennyksen juomapulloon. Autiotupa sijaitsi kauniilla paikalla ja siellä on hyvin paikkoja teltoille, kuitenkin päätimme jatkaa matkaa rauhallisimmille alueille ja sää oli myös mainio iltakävelylle. Autiotuvan kohdalla puro on leveä ja syvä, joten vesistö on ylitettävä hiekkarannalta kapeaa hiekkatöyrästä pitkin (kts. ensimmäinen kuva). Meitä kyllä onnisti kun oli helteinen päivä. Ei voinut olla parempaa vaelluspäivää kahlata pitkään vedessä. Välillä kuljimme paljain jaloin, välillä crocsit jaloissa. Karttaa katsomalla totesimme että voisi olla mahdollista kävellä koko reitti rantaa pitkin. Miksi lähteä polkua seuraamaan kerran oli niin hieno ilma. Hiekkapohjaista rantaa oli sen verran helppo kävellä. Tällä oikoreitillä ilmeni ainoastaan yksi ongelmakohta - Ilmalommolin kohdalla näytti vesi syvältä. Hapuillen löysimme kuitenkin reitin siitäkin yli. Se pitää kaartaen kävellä järven puolelta. Vesi nousi hieman polven yläpuolelle, mutta virtaa ei ollut lainkaan, joten yli uskalsi mennä. Vedenpohja myös näkyi koko ajan. Oivuksenrannalta alkoi se varsinainen pitkä kahluu osuus. Olimme ajatelleet pitää sen rannassa tauon, mutta verenimiät kannustivat jalkoja eteenpäin. Tämä kahluu on helppo ja välillä pääsee vedestä pois rannalle. Kahluun jälkeen odottaa hieno, pitkä hiekkaranta, jossa on hyviä telttapaikkoja.
Me jatkoimme vielä matkaa kohti seuraavaa haastetta: Oivuksen kahlaamoa. Heti joen kohdalla on syvää, joten reitti yli pitää löytää järven puolelta. Kannattaa siis lähteä reilusti järven puolelta ja kaartaa kohti mönkkäripolkua tai vaihtoehtoisesti nousta rannalle kaislikossa olevaa selvää uomaa pitkin (jota pitkin me menimme). Pohja on ok kulkea, välillä isoja kiviä, välillä pieniä syvennyksiä, mutta kertaakaan ei tarvinnut ylitystä pelätä, kun vesi oli sen verran kirkasta. Tosin askellus nostatti pintaan lietettä. Vesi nousi hieman yli polven. Virtausta ei ollut lainkaan. Kahlaamon jälkeen kuljimme vielä polkua pitkin Oivusvaaralle, josta lähdimme omaa reittiä kohti Porokotaharjun paria lampia, johon pystytimme leirin:
Seuraavana päivänä kävelimme Porokotaharjua pitkin Maaterlommolille. Päivä oli niin hieno, että päätimme nauttia siitä ja kauniista hiekkamaisemasta. Pystytimme leirin Maaterjoen varrelle lähelle Maaterlommolia. Tiedän, että moni suosittelee leiripaikaksi Maaterlommolin hiekkapoukamaa, mutta me totesimme tämän olevan meille parempi paikka. Saisimme nauttia virtaavasta vedestä - mikä on sen parempi tuutulaulu. Otimme tarvittavat vehkeet mukaan ja menimme uimaan Maaterlommolin hiekkarannalle. Uinnin ja päiväunien jälkeen nousimme harjulle ihailemaan maisemia ja kummastelemaan luontoa.
Aamu valkeni pilvisenä ja koleampana. Päivä olikin täydellinen vaellukseen: puolipilvistä ja lämpöä alle +20C. Kartan perusteella tällä pätkällä oli parempi pysyä polulla. Tavoitteena oli kävellä Maaterlommolilta Termisvaaran rinteen purolle. Reitti oli helppokulkuista ja kulki suurimmaksi osaksi poroaidan vierttä, mikä kävi jo hieman tylsäksi. Onneksi matkan varrella oli paljon lakkoja. Tällä reitillä teimme yhden virheen nälkäisinä: Emme katsoneet kartasta oliko lammen ympärillä vihreää. Joten jouduimme toteamaan lammen rannan huonoksi ja jatkoimme matkaa. Onneksi poroaidassa oli portti, josta pääsimme Norjan puoleiselle lammelle, josta saimme kuin saimmekin lounaalle vettä.
Viimeisen yön vietimme Termisvaaran rinteellä, josta yllättävää kyllä ei ollut helppoa löytää puron läheltä tasaista maata teltalle. Iltaruuan jälkeen nousimme Termisvaaran huipulle katsomaan rajamerkkiä ja maisemia Pöyrisjärvelle sekä Norjaan.
Viimeisenä päivänä kuljimme Termisvaaran länsirinnettä siten että tulimme alas kohti Kaamusjärveä. Halusimme nähdä lehtojen luonnonsuojelualueen. Se olikin aikamoinen kulkea rinkka selässä! Kartassa näkyi polku, mutta sitä oli kyllä mahdoton seurata. Rehevä kasvusto, soisuus, kaartuvat puut - olivat aivan toista mihin tällä retkellä oli tottunut. Aivan erilainen ympäristö. Onneksi se ei jatkunut liian pitkään, muuten siihen olisi tuskastunut. Loppu matka oli perinteisen helppoa mönkkäripolkua kunnes reittimme yhtyi pääpolkuun, jossa mönkkärit ja hevoset meidät ohittivat. Kokonaisuudessaan Pöyrisjärven ympäri on helppo kulkea ja sopii aloitteleville, varsinkin kun kulkee koko ajan polkuja pitkin niin ei ole pelkoa eksymisestä.
