Siellä jossakin tuntureilla

Siellä jossakin tuntureilla

Viikonloppu ahdistus oli tuloillaan: oli lähdettävä liikkeelle, jonnekin tunturiin, kauas pois seinien sisältä. Onneksi ystävälleni oli vapaata, joten saimme kolmannen kumppanin autoon.

Auto kiiti Kittilän kautta kohti Jerisjärveä. Siinä matkalla, taisi olla Levin Smarketin pihassa, teimme päätöksen kiivetä Särkitunturille.

Ennen nousua söimme p-paikalla pikaisen lounaan. Ei lainkaan hullumpi paikka; hyvä näköala Pallaksen suuntaan. Siitä sitten tien yli tunturiin. Olimme hieman hämmentyneitä kuinka leveä ura vei ylös tunturiin; pyörällä helppo kulkea. Matkan alkutaipaleella on hieno kota lammen äärellä. Viimeisen päälle tehty. Kertoo paljon että huussissa oli vessapaperia.

Ylhäällä ymmärtää hyvin miksi Särkitunturi on suosittu paikka: jumankekkuli että millaiset näköalat. Huipulla on myös kirkasvetinen järvi, jossa on hyvä uida.

Tummat pilvet kerääntyivät päidemme päälle, Ukkonen jyrisi Ylläksen puolella. Oli aika kipaista mäki alas. Tiedoksi että lammella on vain nuotiopaikka ja halkovaja.

Sadepilvet tekivät maiseman harmaaksi, tunturien huiput peittyivät ja päätimme odottaa sateen ohimenemistä ja ajaa Pallasjärven rannalle kodalle. Oli taas aika syödä :) Kaatosateessa, veden roiskiessa korkealle renkaiden alta, lätäköiden isotessa, mietin tovin ennen kuin painoin kunnolla kaasua, että pääseeköhän tätä hiekkatietä enää takaisin päin. Vettä tuli kirjaimellisesti kaatamalla ja saimme juosta kotaan, jossa olikin jo tulet valmiina ja ruokailijoita. Siellä napostelimme ja odotimme tunnin verran sateen rauhoittumista ja teimme seuraavan suunnitelman.

Illan tunteina nousisimme Lommoltunturille. Katsoimme, että Pallaksentieltä olisi suhkot lyhyt matka nousta huipulle ja pääsisi vielä alkuun kulkemaan polkua pitkin. Ja niinhän se olikin. Tosin polku oli kivikkoinen ja liukas. Selvästi vanha polku. Jossain vaiheessa vain käännyimme huippua kohti ja totesimme kuntomme kasvaneen, kun ei tullut edes hiki. Maisemista ei tarvitse erikseen mainita; ne tuppaavat aina olevan kauniita tunturin huipulla. Täältä näkyi hyvin läheisille Pallaksen tuntureille. Ylhäältä löytyi myös pieni määrä, superherkullisia lakkoja!

Yhdeksän aikoihin, illan jo hämärtyessä pääsimme majapaikkaamme ja saunomaan. Ja olihan sitä
vielä syötävä nuotiolla herkkuja. Samalla laadimme seuraavan päivän ohjelmaa.

Aamulla tihkusateessa päätimme lähteä katsomaan millainen paikka on niin paljon kehuttu Hietajärvi. Sinne johti parkkipaikalta leveähkö polku, jota pitkin kyllä ajaa moottorikulkuneuvollakin. Maasto oli täällä täysin erilaista; mäntypuita niin kauaksi kuin katse kantaa. Ellei poroja olisi maa olisi täällä kesäisinkin valkea, sillä kaikkialla oli kaluttua jäkäläkasvustoa. Matkaa järvelle oli noin 3 km.

Ja mikä paikka!

Kaunis, pehmoinen hiekkapohjainen järvi. Niin kirkasvetinen. Sumupilvi vielä kauniisti reunusti rannan puita. Uinnin jälkeen laitoimme laavuun tulet ja söimme välipalaa. Halkovaja vain alkoi olla tyhjillään puita...Laavussa oli myös lettupannu. Tämä täytyy muistaa, joskus täytyy tulla tänne yöksi. Hietajärveltä voi myös lähteä ylös tunturiin, Pahakuruun ja Hannukuruun saunalle.