Lounaalla Korouomassa
Korouoma on paikka, jonka upeuden tuppaa aina unohtamaan; Siellä haukkoo henkeään sekä jyrkkien nousujen että silmiä hivelevän luonnon vuoksi. Jotenkin toivoisi, että Korouoma saisi enemmän kunnon mainetta maanlaajuisesti luontokohteena. Kenties paikan sijainti ei ole mitä parhain, mutta kyllä siellä käy helposti päiväreissulla Rovaniemeltä, saati sitten Kuusamosta.
Korouoma on rotkolaakso, oikea kanjoni. En kuvaisi rotkon pohjaa tasaiseksi; se on yllättävän vaihtelevaa maastoa. Koko ajan kuljetaan, välillä jyrkkiäkin mäkiä ylös ja alas. Eikä mitenkään helppokulkuista maastoa. Saa kyllä katsoa usein jalkoihinsa, kuljettava polku on usein kapea ja hiekkapohjainen maa on välillä sortunut jokeen. Joki, se on kiehtova. Välillä näkee hyvin pohjaan asti, välillä se kiemurtelee ruskean sävyisenä. Siinä on usein houkutteleva hiekkapohja, välillä se solisee pienenä koskena. Tapasin pari kalastajaa, jotka paistoivat saalistaan nuotiolla. Kuulemma on paljon pientä kalaa, siis arvokalaa. Joskus kyllä täytyy ottaa reissuille mukaan virvelikin.
Kuva: "Niityltä" sukelletaan takaisin metsän kätköihin.
Kanjonissa vesi solisee usein. Kerran jopa Ejnarkin pysähtyi kuuntelemaan, mikä ääni se on. Kosken pauhu tuli niin äkisti vastaan, että ehdin hetken jo ajatella että kulkeeko täällä auto. Ihmisen jälki näkyy täälläkin. Joessa on ollut uittoa ja vanha uittoränni on vielä pystyssä Pajupuroon johtavalla reitillä, myös latoja on jokunen nähtävissä. Korojään reitti kulkee osin uittomiesten hevosreittiä pitkin. Joen yli on rakennettu hyvät sillat; eipä vastaani tainnut tulla kuin yksi puropahanen jonka turvallista ylitystä mietin hetken. Siinä ajassa Ejnar ehti mennä siitä jo pari kertaa yli...

Lounaan söin yllä olevan sillan lähettyvillä. Laitoin veden kiehumaan ja siihen sitten nuudeleita ja herne-maissi-paprika -sekoitus. Voila! Lopuksi mukaan kananmuna. Päätteeksi mukillinen teetä ja jälkiruuaksi banaani, josta Ejnar sai maistiaisia.

Kuva: Kanjonin pohjalla kulkeva polku kulkee miltei koko ajan joen tuntumassa. Eipä kannata horjahtaa...
Korojään reitillä näkee myös Korouoman kuuluisat vesiputoukset; Jaska Jokusen, Mammutin ja Ruskean virran. Nyt ne oli aika vaivaisia, mutta talvella ne ovat näkemisen arvoisia. Mutta vesi vie päähuomion kesälläkin; se virtaa kaikkialla.

Kuva: Tämä on se kivikkoinen puro, jonka ylitystä tovin mietin.
Kun jo alkaa jaloissa matka tuntua, kun koira kulkee jo takanasi, on edessä vielä jyrkkä nousu takaisin parkkipaikalle ja autolle. Ejnar pysähteli siihen malliin mäen alla "Että oikeestiko. Onko pakko tulla?" Jouduin palkoilla sitä houkuttelemaan eteenpäin ja aika usein katselin taakseni ja kutsuin sitä kannustavasti. Lopulta se kuitenkin jo juoksenteli ja oli tietenkin ensimmäisenä auton luona. Ylämäessä pysähdytiin hetkeksi ottaamaan virallinen matkamuistokuva:

Ennen kaikkea Korouomassa pitää muistaa, että ota mukaan hyttysmyrkkyä. Ei siitä ole mitään hyötyä, mutta kyllä se hyvä olla mukana. Taukoja ei voi oikein pitää, kun päänympärys on heti mustanaan ötököitä. Olkoon se Korouoman vaatima kulkuvero. Se on sen arvoista.

Kuva: Tämän kuvan tarkoitus oli kuvata, kuinka paljon räkkää siellä oli, mutta ötökät ovat liian pieniä. Joten kuvasta vain muuten tuli kiva.
Lounaan söin yllä olevan sillan lähettyvillä. Laitoin veden kiehumaan ja siihen sitten nuudeleita ja herne-maissi-paprika -sekoitus. Voila! Lopuksi mukaan kananmuna. Päätteeksi mukillinen teetä ja jälkiruuaksi banaani, josta Ejnar sai maistiaisia.
Kuva: Kanjonin pohjalla kulkeva polku kulkee miltei koko ajan joen tuntumassa. Eipä kannata horjahtaa...
Korojään reitillä näkee myös Korouoman kuuluisat vesiputoukset; Jaska Jokusen, Mammutin ja Ruskean virran. Nyt ne oli aika vaivaisia, mutta talvella ne ovat näkemisen arvoisia. Mutta vesi vie päähuomion kesälläkin; se virtaa kaikkialla.
Kuva: Tämä on se kivikkoinen puro, jonka ylitystä tovin mietin.
Kun jo alkaa jaloissa matka tuntua, kun koira kulkee jo takanasi, on edessä vielä jyrkkä nousu takaisin parkkipaikalle ja autolle. Ejnar pysähteli siihen malliin mäen alla "Että oikeestiko. Onko pakko tulla?" Jouduin palkoilla sitä houkuttelemaan eteenpäin ja aika usein katselin taakseni ja kutsuin sitä kannustavasti. Lopulta se kuitenkin jo juoksenteli ja oli tietenkin ensimmäisenä auton luona. Ylämäessä pysähdytiin hetkeksi ottaamaan virallinen matkamuistokuva:
Ennen kaikkea Korouomassa pitää muistaa, että ota mukaan hyttysmyrkkyä. Ei siitä ole mitään hyötyä, mutta kyllä se hyvä olla mukana. Taukoja ei voi oikein pitää, kun päänympärys on heti mustanaan ötököitä. Olkoon se Korouoman vaatima kulkuvero. Se on sen arvoista.
Kuva: Tämän kuvan tarkoitus oli kuvata, kuinka paljon räkkää siellä oli, mutta ötökät ovat liian pieniä. Joten kuvasta vain muuten tuli kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti