Juhannusyö Riisin Riettaan seurassa - Riisitunturin yli kairaan

Juhannus kotona? Ei todellakaan. Tällä kertaa mietin useampia päiviä minne lähteä. Kriteerit olivat ettei olisi liian pitkä kävelymatka, yhden yön retki, mahdollisimman rauhallinen paikka ja parin tunnin ajomatkan päässä. Paikaksi valikoitui Riisitunturin kansallispuisto ja yöpaikaksi Liittolammin laavu. Päätökseen vaikutti pari blogitekstiä ja sääennuste.



Riisitunturin Tolvan puoleinen parkkipaikka oli täynnä autoja. Näemmä tunturin lyhyempi  Riisin rääpäisy -reitti on erityisesti lapsiperheiden suosiossa, ja kyllä säälläkin oli roolinsa. Aurinko paistoi puoli pilviseltä taivaalta ja lämpöä oli + 20C. Ihanteellista, kenties hiukan liian lämmintä rinkan kantamiselle. Tästä reitistä onkin tehty helposti kuljettava sorapolku, jota pitkin pääsisi teräsmummokin rollaattorilla.

Tunturiin lähdetään nousemaan Riisin Riettaan tarina mielessä. Kuulemma tänne kairaan on menehtynyt onneton, poloinen Riisin Rietas -niminen henkilö, joka kummittelee kulkijoille. Voi poloista; kenties se eksyminen johtui siitä, ettei Riisitunturin kansallispuistosta ole saatavilla kunnon karttaa?! Ainakaan metsähallituksen Pilkkeestä. Lähdin siis kairaan pieni esite rinkassani ja epämääräinen A4-tuloste matkassani (kuljin vain merkityllä reitillä).

Riisitunturille kulkee hyvä, helposti kuljettava polku. 

Varsinainen vaellus tuntui alkavan kun kääntyi Riisin Riettaan -reitille. Alaspäin johtava polku oli paikoin jyrkkä ja laittoi lihakset koville. Reitille ei kannata lähteä valkeiden lenkkareiden kanssa; polku on paikoinen mutainen ja märkä eli soinen. Maisema katosi pian puiden taakse. Tiedoksi, että Uudenlammen laavun lampi ei houkuta vedenottoon, muutenkin reitillä ei ole kunnon juomavettä. Vesi on keitettävä ja se on soisen maaperän ansiosta kellertävää.

Riisitunturin kansallispuisto tunnetaan soistaan ja niitä siellä kyllä riittää, myös yllättävissä paikoissa. Yllättävämpää oli maaston vaihtelevaisuus. Lyhyellä matkalla tuli vastaan kunnon kuusimetsää, soita, kalliomaastoa, ylä- ja alamäkeä - kaikkea mitä toivoo reitiltä. En yleensä pidä edestakaisin kulkevista reiteistä, mutta jo nyt mennessä aavistin ettei se ole tämän reitin ongelma. 

Täällä  kuuset tuntuivat olevan mäntyjä vanhempia. Reitti oli kokonaisuudessaan hyvin merkitty.

Ennen laavulle saapumista on suurehko kallioalue. 

Reitillä oli myös kunnon mäki; mieli tekisi sanoa että se oli silkkaa kohtisuoraa nousevaa rinnettä. Ainakin se siltä tuntui rinkka selässä. Kyseessä on paikka nimeltä Hevonharja ja se on kyllä aika kummallinen luonnonmuodostelma:

Hevonharja on kummaltakin rinteeltään jyrkkä.

Suon takana oleva mäki on Hevonharja.

Se taisi kolme-neljä tuntia kestää, että pääsin päämäärääni Liittolammille. Paikka sijaitsee kauniilla paikalla kahden lammen välissä. Laavu on laitettu aivan rannan tuntumaan:

Paikalla on hyviä telttapaikkoja, keittokatos, mainittu laavu, wc ja puuliiteri. Laavulta voi käydä hyvin uimassa ja vesi on kirkasta. Eniten pidin siitä, että vastarannan mäki on suota. Se oli kauniin näköinen. 

 

Vietin juhannukseni tässä laavulla. Kaivoin rinkastani esille juhlaruokani; nuudeleita. Jälkiruuaksi Pringlesiä ja Fazerin sinistä. Ejnar sai naksujensa lisäksi kananmunan ja pari herkkua. Toki laitoin kokon pystyyn: 

Nuotiokokko karkotti pahat henget sekä hyttyset. 

Ejnarkin lopulta rauhoittui ja kävi maaten rantaan. Se kuunteli ääniä, ja katseli paljon lammen yli - mitä lie se sieltä kuuli. Katselin tulta, kuuntelin lintuja ja täytin ristikkoa, kunnes silmät alkoivat painaa. Ejnar pujahti telttaan sen enempää ihmettelemättä. Se katseli kun vaihdoin vaatteita ja kömmin makuupussiin. Se kierteli telttaa hetken ja kävi maaten oviaukon viereen. Se kuunteli ja käyskenteli välillä levottomasti. Silti se taisi nukkua minua ennen. Kuuntelin hyttysiä ja paarmoja - kuin moottoritie olisi kulkenut vieressä. Eivät ainakaan päässeet sisälle! Lopulta nukahdin kunnes...Heräsin täydestä unesta siihen että ruskea turkki kömpii päälläni, murisee, ärhentelee ja kuulen raskaiden askelien ääntä. Mitä?! Katsoin kelloa ja se oli noin kaksi yöllä. Yritin saada Ejnarin rauhoittumaan ja huusin sille ja rauhoittelin sitä, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Siinä välissä olen jo ihmetellyt mikä siellä mahtaa olla: karhu vai Riisin Rietas? Ei ollut muuta keinoa kuin kömpiä ulos teltasta ja kas, siellähän oli joku laittamassa telttaa pystyyn. Ejnar oli pakko viedä tervehtimään öistä kulkijaa ja sitten sai nukkua yön rauhassa. Kenties tämä öinen kulkija ihmetteli yhtälailla teltasta kuuluvia huutoja... :) 

ps. Hyvät Yhdysvallan ja Ranskan ym. turvallisuuspalvelun viranomaiset tai heidän atk-ohjelmistonsa. On hienoa, että tilastojen mukaan olette usein vierailleet sivuillani. Voin vakuuttaa Teille, että olen hyvän tahtoinen ihminen ja minä tykkään vain kirjoittaa paljon isi-konditionaalimuodossa. Tässä tarinassa olisin voinut kertoa kuinka epämääräinen mieshenkilö kulki kirveen kanssa telttani ohitse vain siksi, että sai puita nuotioonsa saadakseen makkaran paistetuksi tai siitä kuinka kömmin ulos teltastani puukko vyöhöni kiinnitettynä niin kuin retkeilijöillä on tapana.